...nimittäin äskeisellä iltalenkillämme (tavoitteena oli 4,5 kilometrin lenkki, toteutettuna ehkäpä vähän reilu 1 km) Lilli pisti koko ajan jarrut pohjaan eikä suostunut liikkumaan senttiäkään. Tosiasiana mainittakoon, että Lilli on käyttänyt jarrutemppuaan jo pitkään, mutta kun tuota on vähän matkaa hinanut perässä, niin sitten on jatkettu loppumatka ihan reippaasti. Mutta ei tänään. En sitten viitsinyt kiskoa Lillukkan kaulaa hajalle, joten kaappasin sen vähän väliä syliin. Kokeilin myös välillä tiputtaa hihnan maahan, kävellä itse selkä pois päin koirasta kauemmas ja sitten kutsua - tulisikos vauhtia kinttuihin kun tajuaisi jäävänsä keskelle metsää yksin. Eipä tullut. Lillin ilme oli lähinnä hölmistynyt, "unohtuikohan nyt jotain?". Vähän ajan päästä todella laiskoin askelein tultiin kohti emäntää. Eihän siinä auttanut muu kuin napata taas diiva sylkyyn.
Loppujen lopuksi ajattelin että on turha yrittää tehdä koko lenkkiä, ja käännyttiin tulosuuntaan. Johan ilme kirkastui Lillillä, ja kiireen vilkkaa paineltiin koko loppumatka kotiin, solisevan puron vierustaa, joka oli niiin kiinnostavan kuuloinen. En tiedä mikä tuota vaivaa. Aluksi luulin, että sillä on jotain kipua tassussa, joka toisaalta ihan mahdollista onkin, kun Lilli on puresellut tassuaan viime aikoina, mutta ei kylläkään onnu tai aristele tassuaan - ja loppumatka kuitenkin ihan reippaasti kuljettiin. Reippaampaa lenkkikamua tässä nyt vaan aletaan kaipailla ellei toinen ala ryhdistäytyä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kaikki koirat eivät vaan pidä lenkkeilystä. Minulla oli isovillis, joka inhosi sydämensä pohjasta remmilenkkejä. Puutarhassa se kyllä juoksi ja pyydysti hiiriä, mutta annas olla, kun remmi laitettiin kaulaan. Oli, kuin sahapukkia olisi perässään raahannut :D
Tassun tilannetta on tietysti syytä tarkkailla, voihan vika olla siinäkin. Kukapa sitä kipeällä jalalla haluaisi poispäin kotoa kävellä.
Kiitos paljon ajatuksistasi! :) Täytyy tosiaan seurailla vielä tuota tassun tilannetta.
Lähetä kommentti