Viikko sitten saapui postista tuo kauan odottamani Jamie Cullumin uusin albumi, The Pursuit. Ja onhan se hyvä, ei käy kieltäminen. Monipuolinen satsi perinteisestä jazzista poppiin - ja vähän kaikkea siltä väliltä. Suosikkina tällä hetkellä enemmän tuota jatsailua edustava Love ain't gonna let you down. Jampan musiikkia ei tarvitse kuunnella kovin kauaa kun jo huomaa mielialan kohenevan ja rennon fiiliksen astuvan mukaan kuvioihin. Kannattaa kokeilla!
Sitten tuohon Jonesiin, aivan uuteen tuttavuuteen meikäläiselle. Ihan mukavaa musiikkia löytyi hänen tänä syksynä ilmestyneeltä The Fall-levyltä, tavallaan vähän samantyyppistä "fuusiojazzia" kuin Cullumilla. Mukavan persoonallinen sävy on niin Norahin äänessä kuin tyylissäkin, ja pianonsoitto tuntuu sujuvan. Kuuntelin Spotifystä (tuolta muusikinystävien unelmaohjelmasta) Jonesin aiempaa tuotantoa, ja löysin aiemmalta Feels like home -albumilta jotain niin hienoa, että taitaa lähteä CDON.COMiin taas tilausta... On se niin mukavaa kun löytyy vielä jotain muutakin kun markkinakoneistoa ilahduttavaa musiikkia!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti