Eläinten omistaminen on ihanaa.
Muutama päivä sitten juoksutin Pandoraa koko huoneeni alueella (normaalisti olen rajannut vain pienen alueen pahvilla) ja en tietenkään muistanut että kirjoituspöytäni alla on pieni sinsunmentävä kolo laatikoiden alapuolella... No tietysti tuo löysi sieltä mukavan piilo- ja pureskelupaikan, ja varmaan tunnin odotin että neiti päätti tulla pois. (No, jouduttiin kyllä kieltämättä käyttämään vähän kovemman luokan mielikuvitusta että neiti suostui sieltä lähtemään, muttei niistä nyt sen enempää :D) Täytyy muistaa tukkia tuo kolo ens kertaa varten. Tai sitten rajaan pahvilla pienemmän alueen... Kyllä sitä kakkaa ihan kiitettävästi löytyi sieltä, kun irrotti laatikon paikoiltaan.
Eläinten omistamisen parhaita, tai ainakin hyödyllisimpiä puolia on muuten kärsivällisyyden oppiminen. Kun ensin ruuvimeisselillä irrotettiin laatikot, jotta päästiin sinne alle imuroimaan niitä kakkavuoria, niin tuli asiaa jonkin verran mietittyä. :D
Loppujen lopuksi pöydän alle piiloutuminen on vielä ihan pikkujuttu. On tullut nimittäin kuultua tarinoita että chillat ovat lähteneet tutkimusretkille ilmastointiventtiilejä tai muita systeemejä pitkin talon seinien väleihin tai naapuriasuntoihin asti. Että ei meillä mittään hätää tuossa oikeesti ollut!
Lilli on viime aikoina alkanut ihan selvästi tottumaan chillaan, on ihan jo nenäkkäin haistelleet, eikä haukuntaa ole kuulunut. Jee! Olen ovea alkanut uskaltaa pitää auki, jos joku kaksijalkainen on lähimaisemissa, ja Pandora tottuu samalla enemmän ääniin mitä muista huoneista kantautuu.
Sunnuntaina tiedossa eka näyttely viime vuoden messarin jälkeen, huh huh. Lilli ei tosin ole tulossa mukaan, mutta pääsee tässä taas itse pentukuumetta kasvattelemaan... :-) Terri-eriä kohti siis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti