On jonkinsortin ihme, miten rakkaiksi nämä karvalapsoset voivatkaan tulla. Siitäkin huolimatta, miten paljon harmaita hiuksia ne aiheuttavat. Otetaanpa esimerkiksi elohiiremme Pandora. Pansku on takuulla eniten kärsivällisyyttä opettanut elävä otus maailmassa so far. Kellon näyttäessä puolta yötä pikkumusta saattaa päättäväisesti olla sitä mieltä, että häkkiin meno ei voisi vähempää kiinnostaa ja tajutessaan että emännällä alkaa kohta hermo pettää, aletaan vain entistä innokkaammin harrastamaan korkeushyppyä tai seinäkiipeilyä kirjoituspöydän ja seinän välissä olevassa pienessä kolossa. Ei tuota ilman osaisi kuitenkaan enää olla. Ja voi sitä ilon ja ihmetyksen määrää, mitä tuo tempauksillaan aiheuttaa.
Kuulkaas Lilli ja Pansku: vaikka olettekin maailman ärsyttävimmät ja tyhmimmät otukset, olette silti parhaimmat lemmikit mitä kuvitella voi. Kiitos että suostutte asumaan meillä <3
1 kommentti:
Voi, voi Lillukkaa! Kyllä se niin on, että isompikin koira pitää pysyä omistajansa hallinnassa. Suomeenkin mahtuisi muutama koirakuiskaaja kouluttamaan ihmisiä. Sillä jos ihminen välittää lemmikistään, niin hän yleensä etsii sille tarvitttavaa apua ja pitää siitä huolta. Sympatiat on täysin Lillin omistajan puolella. Sitä järkyttyy helposti kun tällaiseen tilanteeseen joutuu.
Koirat ovat ihmisille helposti kaikkein rakkaimpia ystäviä. Ne aistivat emännän/isännän mielialat helposti ja luontaisesti haluavat tätä miellyttää. Vikkekin huomasi heti, jos olin surullinen. Tällöin hän tuli lähelleni istui eteeni, pisti kuononsa polvelleni ja vingahti osaa ottavasti. Osaisipa toinen ihminenki tällaisen lohduttamisen taidon...mutta niin kauan - kaikki kunnia koirillemme!
Lähetä kommentti