Rotukoiria

Ihan alkuun kerrotaan eilisestä Pandoran eläinlääkärireissusta. Neidillä todettiin virtsatietulehdus - aivan kuten epäiltiinkin. Saatiin viikon kestävä antibioottikuuri kotiin; kaksi kertaa päivässä annetaan rassulle lääkettä. Ensimmäiset pari kertaa ainakin otti ihan mielellään - ruisku vaan suuhun ja mänttä pohjaan :) Kuulemma monet tykkäävät sulfan mausta. Mikäs siinä - itseä vaan alkaa oksettaa sen haju...

Yhdessä blogissa oli listattu pieni kokoelma omista lempiroduista kuvineen ja lyhyine esittelyineen, joten ajattelinpa tehdä saman itsekin. Eli alla omia lempi/haaverotuja. Ei ole välttämättä lempparijärjestyksessä.

Bichon frisé

Bichoni on vaan niin omalaatuinen, hassu koira jollaista ei voi olla toista. Ja mikään pentukoira ei voi olla biisonvauvaa suloisempi - vastaväitteitä ei hyväksytä! Miinuspuolina voi mainita haukkuherkkyyden, joka toki on toki mahdollista vähentää koulutuksella (jossa itse en ole onnistunut...) Ja turkki - sehän on selvää että kurakelillä se ei ole enää valkoinen. Mutta harvasta hauvasta saa yhtä ihanan rapsuteltavan kuin pumpulisesta bichonista. Bichonin kanssa ei myöskään koskaan tule tylsää: koira keksii kyllä tapoja saadakseen huomion itseensä.

Faaraokoira

Farkku on ulkomuodoltaan ja katseeltaan niin jalo, ylväs ja... kaunis. Vinttareiden tapaan jakaa varmasti mielipiteet kahtia, mutta itse tykkään. Farkku on bichoneiden tapaan (kuulemma) koira joka ajattelee omilla aivoillaan, eikä suostu tekemään mitään vain koska omistaja pyytää. Farkun kanssa voisi myös tutustua aivan uuteen maailman maasto- ja ratajuoksujen parissa. ;) Toisaalta metsästysvietti asettaisi oman haasteellisen lisänsä arkielämään...



Lagotto romagnolo

Lagotoista olen haaveillut lähes yhtä kauan kuin bichoneista. Mielestäni roduissa on jotain samaa, vaikka bichoni onkin puunattu ja lagotto "metsäläisempi" - molemmat ovat rakenteeltaan sopusuhtaisia ja neliömäisiä, mistä tykkään. Lagotosta olisi ainesta kunnon lenkkikaveriksi ja oikeastaan mihin harrastukseen vain. Luonteeltaankin ovat yleensä hyvin sopeutuvaisia ja ystävällisiä. Miinuspuolena tulee tervys; esim. huonot lonkat todella monella, ja epilepsiageeni.

Yorkshirenterrieri

Yorkiet ovat todella suloisia, ja niiden kuono ja ilmeet muistuttavat jotenkin bichonia. Omasta mielestäni "kotikampaus" eli ei-näyttelymittainen turkki on paljon nätimpi. Jorkit ovat myös sosiaalisia, reippaita ja iloisia. Ja Lillin paras - hiljattain edesmennyt paras kaveri oli jorkki, aivan ihastuttava Jerry. <3 Miinuspuolena tulee ehkä pieni koko - tosiaan bichoniakin pienempi... Lähinnä pelkään isojen koirien aiheuttamia vahinkoja pikkuisille. :(